Yhdessä Etelä-Saimaan Kansanlähetyksen ystävälehti 4/2013 Marraskuu 2013 Suuressa mukana Kuvassa Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovinen ja Suuressa mukana kampanjamuki Lappeen seurakuntasalissa. Mukin on suunnittellut prof. Heljä Liukko-Sundström ja sitä on myytävänä Lappeenrannassa vain Lähetyskodin puodissa. Etelä-Saimaan Ev.lut. Kansanlähetys ry Ystäväkirjeen levikki 510 kpl Jäseniä 166 hlö Lähettiyksikköjä 6 kpl Lähetyskoti: Koulukatu 27 Toimisto: Raatimiehenkatu 13 53100 Lappeenranta Toimisto avoinna ti-to 10-13 Toimisto suljettuna 20.12.-13.1. Puh. 050 322 8964 Sähköposti: [email protected] Kotisivu: www.eskl.net Tili: IBAN: FI24 5620 0940 0400 65 BIC: OKOYFIHH Keräyslupa: Etelä-Karjalan poliisilaitos 7/11 Raamattupiiri Elli Hentunen Puh. 050 405 1512 Työntekijät Terttu Kettunen (Annu Kyöstilä-Santos) p. 040 7170 238 [email protected] Piirijohtaja Jukka Repo puh. 050 3500 936 [email protected] Nuorisosihteeri vs. Petri Huopalainen puh. 045 1201 058 [email protected] Toimistosihteeri Maija-Liisa Vainikka puh. 050 322 8964 [email protected] Lähetyspiirit *Lappeenrannassa Maikki Vähäpullo puh. 050 4414972 *Kaleeripiiri Lpr Eeva Laapas Puh. 040 585 8638 *Imatralla Maija Meuronen puh. 040 7259 785 Lähettisihteerit Arto Auranen (Jorma ja Lea Pihkala) puh. 0400 654 626 [email protected] Ystävälehden oikoluku Aila Anttonen [email protected] Julistustyöntekijät Lähetit Mirva ja Kai Lappalainen, Viro Kirsi Malmi, Viro Lea ja Jorma Pihkala, Japani Johanna ja Joose Pitkänen, Venäjä Annu ja Pedro Santos, Lähi-itä Kirsi ja Mikko Tiira, Etu-Aasia Osoitteita voi tiedustella toimistolta. Vapaaehtoiset vastuunkantajat Soluyhdyshenkilö Anu Melkkala puh. 041 432 8696 [email protected] Lähetyssihteeri Eeva Laapas Puh. 040 585 8638 [email protected] Lapsi- ja juniorityö Helena Kaittola P. 040 4179772 [email protected] Kannen kuva: Eeva Laapas Taitto: Lähetystyöntekijät & JR 2 Arto Auranen, puh. 0400 654 526 Raimo Huopalainen, puh. 044 532 7928 Eino Hämäläinen, puh. 040 821 0197 Sirkka-Liisa Olkkonen, puh. 044 223 2335 Annikki Sirén, puh. 040 768 8019 Jorma Susi, puh. 044 525 3773 Sakari Toiviainen, puh. 0500 163 680 Pekka Loimas, Imatra puh. 040 554 8564 Liisa Juuti, Rautjärvi puh. 041 443 8635 Piirihallitus pj. Raimo Huopalainen puh. 044 532 7928 [email protected] Annikki Sirén, Eino Hämäläinen, Marketta Eskelinen, Ulla Kujanpää, Esa Tuuri, Arto Pöyhönen, Anu Melkkala ja Marianne Rikkonen Painopaikka: Skyprint Oy 2013 Seuraava Yhdessä lehti ilmestyy helmikuussa 2014 Yhdessä 4/2013 Piirijohtajan palsta Uskon perustus Missä on sinun uskosi perustus? Tunteissa, armolahjoissa, ystävissä, tunnusteoissa, ihmeissä, meiningissä, profetioissa, hurmoksessa, ylistyksessä vai onko se Jumalan Sanassa ja Jeesuksen pelastustyössä? Kysymys saattaa tuntua oudolle – mikäli perustuksesi on kunnossa, mutta tämä ongelma on ollut aina läsnä kristikunnan historiassa – aivan alusta alkaen. Läpi koko Raamatun ja kirkon historian löydämme esimerkkejä siitä, kuinka Jumalan kansa on hylännyt kirjoitetun sanan, ja ryhtynyt toimittamaan omiaan. Jeesuskin totesi aikalaisilleen moittivaan sävyyn: "Te ette usko, ellette näe tunnustekoja ja ihmeitä." Tässä on vahva viittaus siihen, että joidenkin uskon perustuksena voivat olla tunnusteot tai ihmeet. Minut pysäyttää yhä uudestaan Elian ja Baalin profeettojen välinen taistelu ensimmäisessä kuningasten kirjassa. Elia oli viimeinen elävän Jumalan palvelija ja hänellä oli vastassaan 450 Baalin profeettaa. Melkoinen epäsuhde: yksi vastaan 450 ja tuo ainokainen haastaa nuo 450 kilpailuun, jotta Israelin kansa voisi osata oikein päätellä, ketä kannattaa seurata. Elia kääntyi kansan puoleen ja sanoi: "Kuinka kauan te horjutte puolelta toiselle? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä, jos taas Baal, seuratkaa sitten häntä!" Ensin Baalin profeetat toimivat – on huomattavaa, että he olivat saaneet profeetan tittelin, joten heidän täytyi omata joitain tunnustekoja. He hyppivät, huusivat, viiltelivät itseään ja joutuivat hurmoksiin mutta Baal ei vastannut. Elia taasen lausui yksinkertaisen rukouksen, mutta rukouksen kohde oli oikea, ja niinpä Herra vastasi tulella. Silloin kansa ymmärsi, että Herra on Jumala. Jos olisimme olleet mukana seuraamassa tuota tapahtumaa, niin varmaan tunteidemme olisi ollut helpompi yhtyä ja saada ravintoa Baalin profeettojen menosta ja meiningistä, ja Elian lyhyt rukous olisi jättänyt meidän tunne-elämämme kylmäksi... Jälkikäteen kertomusta lukiessa on helppoa olla jälkiviisas ja pyöritellä päätään, mutta kun ajatellaan tuota tilannetta, että koko kansa oli harhautettu Eliaa lukuunottamatta, niin tilanne on ollut Yhdessä 4/2013 melkoisen pahassa jamassa. Meillä on täysin samat mahdollisuudet poiketa totaalisesti pois, jos uskomme perusta ei ole kunnossa. Jos uskomme perustus on järkkynyt, silloin meidän tulee palata takaisin Jumalan sanan lupauksiin – tuntui miltä tuntui. Jumalan sana on ainoa kestävä perustus. Oleellisinta on silloin se, että Jumalan sanan mukaan me olemme syntisiä, mutta Jumalalla on ratkaisu tähän syntiongelmaamme. Me emme siis ole luonnostamme hyviä, eikä meistä voi koskaan tulla jumalia. Jumalan ratkaisu on se, että hän antaa meille syntimme anteeksi armosta. Siksi, että Jeesus kuoli puolestamme ristillä. Kun me sydämessämme uskomme tämän olevan totta omalla kohdallamme, niin me emme olekaan enää syntisiä, vaan armahdettuja syntisiä. Raamatun lupauksen mukaan niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään joka häneen uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Tässä on kiteytettynä raamatullisen uskon perusta: Jumala rakasti meitä niin paljon että antoi ainoan poikansa kuolla puolestamme että meillä olisi iankaikkinen elämä. Tämä on Jumalan sanan mukaan totta, joten me voimme sen vastaanottaa tuntui miltä tuntui tai vaikka ei tuntuisi yhtään miltään. Tartu tähän Jumalan sanan antamaan perustukseen kaikella ymmärrykselläsi ja mielelläsi ja pidä siitä kiinni. Hän on luvannut viedä päätökseen sen hyvän työn, jonka on meissä alkanut. Jukka Repo 3 Nuorisotyön kuulumisia Kirjoittelen tämänkertaista juttua Ryttylässä, jossa olen Teologia elämään -koulutuksessa. Ihan mukavaa vaihtelua arkeen. Ystävälliset ”vapaaehtoiset” hoitavat tällä aikaa varsinaiset omat hommani. Moneen asiaan täällä tuntuu saavan taas erityisesti rohkaisua. Kansanlähetyksen yksi peruspilareistahan on ollut Raamatussa pitäytyminen. Vaikka itsekin olen ehdottomasti sen kannalla, että Raamattu on ainut lopullinen kristityn ohjekirja, välillä on ollut vaikea puolustaa Raamatun kantaa joissain asioissa. Täällä siihenkin on taas valettu rohkeutta. Tänä syksynä on ollut kenties vähiten kävijöitä nuorten sekä nuorten aikuisten illoissa aikana, jona olen ollut nuorisosihteerinä. Imatralla on kenties pysytty samoissa määrissä kuin aikaisemmin, mutta Lappeenrannan trendi on ollut laskeva. Syytä en osaa sanoa. Kansainvälisissä illoissa taas on kesän jälkeen kävijöitä riittänyt. Keskimäärin yli puolet paikalla olijoista on ollut muslimeja. Tämän ”kotimaisen” porukan pieneneminen on vienyt ainakin itseni miettimään tulevaisuutta; jotain tarttis tehrä. Palataan tähän hiukan myöhempänä. Kevään pienen uupumuksen jäljiltä olen jonkin verran vähentänyt tehtäviäni. Samoin olen siirtänyt joitakin tehtäviä toisille. Eräs tällainen tehtävä on solunvetäminen. Peltokosken Otto on ottanut vetovastuun miesten solustamme. On ollut ollut tosi kivaa saada viesti seuraavasta solusta, ja vain mennä paikalle. Otto on hoitanut muun tarvittavan. Viime kerralla kävimme toimintasolun puitteissa kutsumassa Lappeenrannassa 4 ihmisiä kansainvälisiin iltoihin. Katsotaan, tuleeko kutsuttuja paikan päälle. Jotain tavoittavaa toimintaa (eli evankeliumin viemistä sinne, missä ihmiset ovat) tarvitaan. Olemme mahdollisesti keväällä lähdössä pienemmällä porukalla käytännön evankeliointi- kurssille. Sekä Lappeenrannassa että Imatralla on ollut kiinnostusta lähteä kertomaan ihmisille omasta uskosta. On myös mahdollista, että lähdemme kurssille yhdessä helluntaiseurakuntalaisten kanssa. Itsensä laittaminen liikkeelle on aina yhtä vaikeaa, mutta yhdessä sekin on helpompaa. Jotain omista kuvioista. Syksy on mennyt mukavasti kotona kaikenlaista pientä tehdessä aina kun on siihen aikaa ollut. En ole mitään isoja projekteja aloittanut, vaan olen lähinnä viimeistellyt keskeneräisiä. Aika paljon on myös käynyt vieraita. Vieraiden kanssa olen aina koettanut myös saada jonkinlaista rukousta aikaan. Olen myös iloinnut eräästä, jonka kanssa olen saanut rukoilla monien asioiden puolesta. Tuntuu että tällä kaverilla on erityinen rukouksen henki, koska hänen kanssaan rukouksessa viipyy mielellään pitempäänkin. Saisipa itsekin olla sellainen ”lähde”-ihminen, että voisi olla enemmän virvoittamassa ihmisiä ja innoittamassa heitä Jumalan seuraamisessa. Erään rukousaiheen haluan tuoda esille myös tässä lehdessä. Suomessa on viime aikoina esiintynyt tavallista enemmän antisemitistisiä lausuntoja ja voisiko sanoa eleitä. Esimerkkeinä James Hirvisaaren tapaus ja Magneettimedian lehdet. Myös eräissä hengellisissä piireissä on ollut Israelin valtion olemassaolon oikeutuksen epääviä kirjoituksia ja kannanottoja. Samoin korvausteologia on päässyt ujuttautumaan joihinkin seurakuntiin. Korvausteologiahan tarkoittaa uskomusta, että seurakunta on kokonaan korvannut Israelin aseman Jumalan silmäteränä ja omaisuuskansana. Rukoillaan, että Jumala antaisi Suomelle armon pysyä ei-juutalaisvastaisena maana myös jatkossa. Ajattele, jos joku tökkää sinua silmääsi. Et siitä varmaankaan kovin paljon pitäisi. Samoin ei Jumalakaan pidä siitä että hänen silmäteräänsä ruvetaan tökkimään. Kunpa Suomi saisi olla pikemminkin turvapaikka juutalaisille tulevina aikoina. Kalastajien aika alkaa kenties olla päättymässä ja metsästäjät lähtevät liikkeelle (Jeremia 16:16). En sano että Suomeen välttämättä olisi koskaan tulossa Jumalan kansan pakolaisia, mutta jos näin on, kunpa ottaisimme heidät vastaan. Mannerheimin kaltaisia päättäjiä kaivataan tänäkin päivänä. Rukoillaan muutenkin Suomen puolesta, että Herra olisi meille armollinen kaiken syntitaakkammekin keskellä. Ollaan kuuliaisia Herran sanalle, Petri Huopalainen Yhdessä 4/2013 Lapsi- ja juniorityön kuulumisia Lapsityön koulutus- ja ideointipäivä Saimme Lastenmission opettajan, Helena Vähäkankaan. Lähetyskodille pitämään Lapsityön koulutus ja ideapäivää lokakuussa. Koolla oli kaikkiaan 15 kurssilaista ja lisäksi vapaaehtoiset emännät, joiden osallistuminen mahdollisti ruokailun kurssin lomassa. Jaossa oli kaikenlaista materiaalia, niin Lastenmission laadukkaita ja värikkäitä raamatunkertomuksia kuin seurakunnan lapsityön lahjoittamia poistokirjoja. Helena Vähäkangas toi mukanaan myös ilmaista lapsille tehtyä Joko tunnet Kuninkaan –lehdykkää, joita on nyt Lähetyskodilla odottamassa käyttöä. Lähetyskodilta voi myös lainata lapsityömateriaalia, mutta se vaatii ensin vähän setvimis- ja järjestelytyötä, johon olisi hyvä saada apuvoimia. Kurssilla kuulimme siitä, että Raamatun kertomuksista tulee löytää huippukohta ja miettiä sitä, missä kohtaa kertomusta voisi puhua Jumalasta ja Jeesuksesta sekä pelastuksesta. Lapselle tulee viestittää selvästi myös se, ettei Jeesus jäänyt hautaan, vaan elää tänäänkin. Lapsilla voi olla paljon erilaisia huolia esim. kotona tai koulussa, ja meidän tehtävämme on opastaa lasta kääntymään huolineen Jeesuksen puoleen. Raamatun kertomusta tulee myös elävöittää havaintokuvin ja esinein sekä lapsille opetuksen lomassa suunnatuilla kysymyksillä, jotka eivät saa olla liian helppoja. Jotta lapsi sisäistäisi ja muistaisi opetuksen, hänen tulee itsekin saada pohtia sitä. Helena Vähäkangas kertoi, että monet lapset eivät tänä Yhdessä 4/2013 päivänä tiedä kristinuskosta edes perusasioita. Niin pienillä kuin isommillakin lapsilla on myös tarve, että heidän asioidensa puolesta rukoillaan, ja että on joku, joka tarjoaa heille turvallisen halauksen tai sylin. Donkki-kerho ja pyhäkoulu Aloitimme viime vuonna tietoisesti vahvistamaan piirin lapsi- ja junioritoimintaa. Osana sitä olemme järjestäneet pyhäkoulun (4-6 –vuotiaille) ja Donkki-kerhon (7-12 –vuotiaille) F5-jumalanpalvelusten ja F5-iltapäivien yhteyteen. Lapsia on käynyt ilahduttavan paljon F5-jumalanpalveluksissa Lappeenrannan kirkossa. Lähetyskodin F5-iltapäivissä on ollut hiljaisempaa. Järjestimme Lähetyskodin remontin yhteydessä lapsille kaksi kokoontumistilaakin, toisen isommille ja toisen pienemmille. Donkkis Big Night -tapahtumat Viime syksynä aloitimme myös Donkkis Big Night –tapahtumien järjestämisen Voisalmen koululla. Joulukuussa siirrymme Lappeen koululle, jossa tapahtuma on tarkoitus järjestää 5.12. illalla. Ohjelmassa on raamattuopetusta ja lauluja sekä hauskoja pelejä, kilpailuja, temppuratoja ja arvauskisoja. Lapsille annetaan myös mahdollisuus sielunhoitoon ja rukoukseen. Illoissa on ollut myös kaikenlaisia herkkuja syötäväksi nyyttikestiperiaatteella. Kutsuisiko Jumala sinuakin mukaan? Tarvitsemme lisää vapaaehtoisia työntekijöitä Donkkis-työhön. Rukoilisitko ja kyselisitkö omaa paikkaasi siinä? Jos olet kiinnostunut antamaan aikaasi lapsityölle pienelläkin panoksella, ota rohkeasti yhteyttä minuun. Yhteystietoni löytyvät tästä lehdestä. Helena Kaittola 5 Solutyön kuulumisia Kuulumisia solutyöstä – Kasvu jatkuu Elämme ensimmäistä vakiintuneen tuntuista syksyä solutyössä. Jatkuvasti opimme uutta ja saamme kehittää solutoimintaa. Mutta jollain tapaa tässä vaiheessa tuntuu siltä, että solutyö on asettunut uomiinsa. Muutaman vuoden ajan solutyötä on käynnistelty ja kokeiltu, ja nyt sillä tuntuu olevan oma paikkansa. Tällä hetkellä solut ovat selkeästi osa Etelä-Saimaan Kansanlähetyksen perustoimintaa. Ja miksipä eivät olisi, toteutuuhan niissä seurakunnan peruselementit; opetus, rukous, yhteys ja evankeliumin eteenpäin vieminen. Törmään jatkuvasti kysymykseen: ”Eikös se solu nyt ole ihan sama asia kuin raamattupiiri?” No, se ei ole ihan sama asia kuin millaiseksi perinteisesti ajattelemme raamattupiirin. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että solu olisi jollain tapaa parempi kuin raamattupiiri. Ne ovat vain erilaisia ja sopivat erilaisille ihmisille. Ehkä erottavin tekijä näissä on se, että solulle on määritelty kolme pääfunktiota eli tehtävää, joiden ympärille solutoiminta muotoutuu ja joiden kautta kasvu soluissa tapahtuu. Ja kasvu on nimenomaan päämäärä. Solujen ensimmäinen tehtävä on Ylöspäin suuntautuminen. Kaikki lähtee siis henkilökohtaisen jumalasuhteen hoitamisesta. Tätä suuntaa hoidetaan soluissa muun muassa ylistyksen, Raamatun lukemisen ja rukouksen kautta. Solujen toinen tehtävä on Sisäänpäin suuntautuminen. Solu on yhteisö, jossa toteutuu uskovien yhteys ja keskinäinen sielunhoito. Se on myös turvallinen paikka vasta uskoontulleiden hoitamiseen. Tämä suunta soluissa toteutuu oikeastaan kaikilla osa-alueilla, 6 kun yhteisönä eletään. Oleellisessa osassa ovat kuitenkin yhteinen ylistys, keskustelu ja elämän jakaminen sekä esirukous. Kolmas funktio soluilla on ulospäin suuntautuminen. Solu on hengellisen kotimme perusyksikkö, joka jäsentensä kautta evankelioi ympäristöään ja osallistuu lähetystyössä lähettämisvastuuseen. Jokaisella solulaisella on yksi tai useampi ystävä, joka ei vielä tunne Jeesusta. Näiden ihmisten tavoittamisen eteen tehdään työtä solussa. Lisäksi solut toteuttavat erilaisia tempauksia evankeliumin eteenpäin viemiseksi. Päämääränä on myös, että jokainen solu ottaa itselleen nimikkolähetin, jonka työn tukemiseen osallistuu. Solun toinen nimi voisi oikeastaan olla opetuslapseusryhmä. Kun pohdimme Raamatun pohjalta, mihin Jeesus meidät on kutsunut, on vastaus hyvin selkeä. Jeesus on kutsunut meidät opetuslapsiksi. Opetuslasten tehtävänä on viettää aikaa Jeesuksen kanssa, tukea ja rohkaista toinen toisiaan, viedä evankeliumia sanoin ja teoin eteenpäin sekä opetuslapseuttaa uusia Jeesuksen seuraajia. Tähän kaikkeen solut toiminnallaan tähtäävät… Jotta perheemme, kaupunkimme, koko Suomi ja koko maailma saisi pelastuksen Jeesuksessa. Anu Melkkala Yhdessä 4/2013